DIY fireplace vol. 2

Terve!

Kuten otsikko jo kertoo niin kyseessä on tee-se-itse tyyppinen takkaluukun vaihto. Tämä jopa onnistui ja toistaiseksi vielä moitteettomasti.
Isäni on onneksemme ensimmäiseltä ammatiltaan muurari, meiltä tämä ei olisikaan sujunut yhtä näppärästi. Vanhassa luukussa on kahdet ovet. Ritilät ja kiinteät metalliluukut. Pelkkiä sisempiä luukkuja käyttäen savut tulevat yleensä osittain sisälle. Jos taas kaikki on kiinni niin tunnelma luonnollisesti katoaa kun tulta ei enää näe eikä lämpö hohkaa. 

Uuden luukun suunnittelu alkoi valmistajan valinnalla. Tämä oli helppo. Valitsimme Tapani Puosin josta tilasimme myös pari vuotta sitten kotiimme uuden lasisen luukun. Asiointi oli yksinkertaista. Lähetimme sähköpostiin takkaluukun ja -aukon mitoilla kyselyn ja saimme muutamassa päivässä vastauksen hinta-arvioineen. Laitettiin tilaus menemään ja parisen viikkoa myöhemmin luukku oli lähikaupassa noudettavissa. Matkahuolto toimitti perille.

Vanha takkaluukku oli alkuperäinen ja muurattu kunnolla kiinni rakenteisiin. Lisäksi runko oli kiinni joka nurkasta rautanauloilla. Naulat olivat noin 10cm pituisia, päistä taivutettuja ja osin muurattu takan rakenteisiin. Isä leikkasi rälläkällä rungon pienempiin palasiin jotta se saatiin irrotettu helpommin, ilman että takka itsessään kärsisi. Lisäksi kaksi yläreunassa olevaa naulaa piti leikata poikki koska ne eivät irronneet laastista. 

Runko lähti yllättävän siististi. Vanhaa laastia lohkeili jonkin verran mutta se oli helppo paikata.

Uuden luukun kiinnitys näytti melko simppeliltä. Yksi L-muotoinen ruuvi molemmilla sivuilla. Tiileen porattiin reikä, naula sisään ja kiristys paikoilleen ruuvilla. Reunat on tiivistetty palovillalla.

Koska olemme mökillä niin työvälineethän on aina modernia luokkaa. Niin myös tämä vatupassi joka löytyi varastosta. Tämä melkein esihistoriallinen työkalu ja isä onnistuivat saamaan takkaluukuun suoraan. Ainakin silmään se näyttää suoralta! Muistilistalle päätyi vatupassi joita on kaksi kotona. Toisen voisi pysyvästi viedä vihdoin mökille.. Viimeksi kun liiteriin tehtiin uusi lattia niin olisi vatupassia tarvittu. No kyllä homma hoitui tälläkin!

Maailman pienimmillä ruuveilla oli myös takan lasiluukku kiinni rungossa. Niistä piti pitää hyvää huolta etteivät huku koska tuskin paikallisesta rautakaupasta olisi näin spesiaaleja löytynyt tähän hätään. Luukku oli otettava irti jotta rungon sai paikoilleen turvallisesti. Lasiluukun lisäksi on ritilä. Tämä on tapeilla rei`issä joten se on helppo irrottaa jos joskus siltä tuntuu.

Seuraavaksi suojasin luukun metallireunat maalarinteipillä. Isä kävi läpi reunat laastilla ja pienet halkeamat mitä vuosien aikana takkaan oli tullut. Seuraavaan kertaan jäi minulle tehtäväksi maalata etureuna takasta uudelleen valkoiseksi, peittäen uuden laastin ja nokiset sormenjäljet mitä nyt saimme aikaiseksi!

Lopputuloksesta tuli erittäin hyvä. Testituli sisään ja todettiin että mistään ei savuttanut sisään, reunat on tiiviit. 

Tulet näyttää hyvältä. Lasin läpi hohkaa mukavasti. Nuppu varmaan löytää takan edustalta uuden lempipaikkansa. Se on melkoinen lämmittelijä. 

Mustat selkeät raamit kehystää tulta kauniisti. 

Suuri kiitos iskälle työstä!

Vaahterakranssi

Heippa.

Syksyssä on niin kauniit värit että peukalo keskellä kämmentä tyyppinenkin askartelija heräsi!
Ihastelin instagramissa ja mainoksissa kuvia syksyisistä sisustuksista ja koristeluista ja päätin kokeilla itsekin myös yhtä. Nimittäin vaahteran lehdistä tehtyä ovikranssia. Ohje näytti sen verta simppeliltä että ajattelin onnistuvani.

Ensin eilen kävimme mieheni kanssa kävelyllä ja keräsimme muovikassin täyteen eri kokoisia ja värisiä lehtiä. Punertaviakin löydettiin muutamia. Ilma oli kaunis kun lähdimme mutta pian alkoi sataa rakeita kunnon kuurona! Aurinko paistoi silti melkein koko lenkin ajan emmekä kastuneet juurikaan.

Kotona mieheni väänsi minulle rautalangasta sopivan kokoisen lenkin valmiiksi. Menin yöksi töihin ja otin tarvikkeet mukaan sinne. Käytin hiljaiset hetket hyväksi askarrellen. Mukana oli oikein ohutta rautalankaa ja pihdit.

Seuraavaksi valitsin melko saman sävyisiä lehtiä kolme kappaletta, rypytin ne ja sidoin ohuella rautalangalla nippuun. Jätin jokaisen nipun päähän noin 5cm rautalankaa jotta sen sai helpolla kieputettua ison rautalangan ympärille.

Muutama kymmen nippua myöhemmin kranssi alkoi olevaan valmis. Sormenpäät alkoi olemaan punaiset ja hieman arat viimeisten nippujen kohdalla mutta muutoin oli todella helppo, yksinkertainen tapa saada näyttävä ovikranssi syksyksi. Ei huono vaikka itse sanonkin. Suosittelen kokeilemaan myös itse!

Mitäs mieltä olette? :)

Syksyn viimeinen savotta

Hei.

Tämän syksyn viimeisimmässä risu / rutakko / rämeikkö savotassa tuli raivattua oikein kunnolla. Puita ei kaadettu kuin pari keskenkasvuista mutta naapurin ja meidän rajalta siivosimme hyväksi näköesteeksi todetun pajukon. 

Syy tälle on se että alue on useita metrejä leveä, se tulvii joka vuosi. Vesi nousee Päijänteestä alkukesällä korkealle joten alue on ollut vuosikymmeniä käyttökelvoton. Alue on noin puoli metriä alempana kuin kuvassa nähtävä nurmialue. Alue nousee myös rannalta noin 35metriä rajaa pitkin tontille päin joten melko laajasta alueesta on kyse.
Suunnitelmana on raivauksen jälkeen kaivaa kunnollinen oja naapurin ja minun välille ja tontilla olevista kivistä rakentaa muuri ojan viereen niin kuin naapuri on kymmeniä vuosia sitten tehnyt.

Sateisen kelin ansiosta saatoimme samantien polttaa risut joita kertyi taas paljon! Kokon poltto on kaikkein helpoin ja nopein tapa siivota jäljet.

Alla oleva kuva on otettu pari viikkoa ennen talkoita, kävimme isäni kanssa katsomassa ennalta kuinka talkoot hoidetaan. 
Sen alla kuva melkein samasta kohtaa, talkoiden jälkeen. Ero on melkoinen.

Kuvissa näkyvät valkoiset kepit merkkaavat rajaa. Alue on melko suuri joka tähän asti on ollut käyttämättömän. Jatkossa toivomme että saamme tontin neliöt hyötykäyttöön tämän myötä.

Pitkä projekti tästäkin syntyi. Kevät talvella pitäisi vielä kaataa muutama koivu että keväällä saisimme kaivurin tontille tekemään ojaa ja vierittelemään kiviä jorpakkoon. Tiätää mitä tekee kun lähtee "rentoutumaan" mökille!

Päijänteen rannalla

Hei.

Syyskuun puolivälissä puuhommien ja sienestyksen välillä kerkesi myös nautiskella maisemista ja viimeisistä kesän lämpöisistä hetkistä.
Aurinko paistoi niin komeasti ja vaikka tuuli hieman niin kylmä ei ollut. 

Onni on että mökkimme sijaitsee juuri Päijänteen rannalla. Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi. Vedenlaatu on nettisivustojen yleiskatsauksen mukaan hyvä, osin erinomainen. Muun muassa Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskus tutkii Päijänteen vedenlaatua säännöllisesti.

"Päijänteen vedenlaatu on parantunut hurjasti 70-luvulta tähän päivään. Nyt Päijänteen vettä voi melkein juoda.

- Todennäköisesti meille ei tapahtuisi mitään, jos nyt hörppäisimme tuosta rannasta vettä, tutkija Arja Palomäki sanoo.

- Puhdistettuna Päijänteen vesi on juomakelpoista, hän jatkaa."

Lisäksihän Päijännetunnelin avulla pääkaupunkiseudun asukkaat saavat juomavetensä.

Ja niin pelkät silmätkin sen kertoo. Vesi on kirkasta, puhdasta eikä muistaakseni kertaakaan ole tarvinnut pelätä sinilevää vaikka uutisissa on uimarantoja suljettuna kukintojen takia.

Nuppukin tykkää kun juomakuppina toimii niin suuri ja raikas allas vettä. Aina tosin ei ihan niin elegantisti suju tuo juominen.
Tähän kuvasarjaa on hyvä päättää!

Että näin.