Kun mummu sairastui alzheimerin tautiin jäi mökki "oman onnensa nojaan". Pappa huolehti mummusta vuosia joiden aikana mökin kasvillisuus pääsi rehoittamaan. Minua (19-20 vuotias) ei tuolloin vielä mökkielämä niinkään kiinnostanut ja piha sai edelleen kasvaa umpeen.
Taustatietona sen verran että Kotaranta on siirretty minun nimiini ollessani 6-vuotias. Mummulla ja papalla tosin oli elinikäinen käyttö- ja hallintaoikeus joten en muutostöihin ruvennut heidän aikanaan.
Seuraavat kuvat on syyskuulta 2011. Kuvista näkee miten ranta on kasvanut umpeen eikä Päijänteen aaltoja juurikaan näy. Tästä on lähdetty liikkeelle!
Melkonen työleiri tästä on tullutkin! Parissa vuodessa on kaadettu useampia puita ja niiden alkuja. Vertailun vuoksi loppuun vielä kuva viime toukokuulta 2014.
Kuvan tulisija rengas on melkein samalla paikalla kun pari kuvaa ylempänä ollut hirsipöytä-penkki rykelmä..
Siitä pientä osviittaa mitä on tullut tehtyä :D
Ihanaa kun ilma kiertää nyt rannassakin! Meinasitko laittaa kaivonrenkaan ympärille istuimia? Tuosta vanhasta pöytäryhmästä saisi varmaan tarpeet useampaankin penkkiin, jos sitä ei pöytäryhmänä käytetä :) Onko isoja remppoja/rahanmenoja (esim. sähköt, terassi tms..) tulossa/suunnittella? :)
VastaaPoistaTämän kesän suurin projekti onkin laiturin kunnostus minkä mukana rantaa myös siistitään lisää. Oon jo ostanu uudet tuolit tulipaikalle :D
VastaaPoista