Aurinkoa tuvassa

Hei, 

flunssa alkaa viedä voiton olotilasta. Pää aivan tukossa ja henki ei kulje. Selvisin yövuorosta doupingin turvin. Nyt voi sairastaa muutaman päivän kotosalla.

Käydessäni helmikuun lopulla mökillä, otin myös sisätiloissa kuvia. Kevät auringon valo näytti niin kauniilta. Sisätilat oli hyvässä kunnossa. Siivousta vaille vain. Saunan tuvassa ei ole lämpöä joten sieltä löytyi muutama raato.

En pääse yli enkä ympäri siitä, että kuinka upealta näyttää tuo tumman hirren ja valkoisen maalin kontrasti. Hirret on joskus käsitelty jollain aineella mutta en tiedä millä. 
Huomasin tämän kerran, kun kostealla liinalla pyyhin hirrestä maaliroiskeita ja liinaan lähti ruskean/punertavaa väriä. Jatkossa täytyy varovaisesti vain pyyhkiä hämähäkinseitit pois nurkista. 

Pienessä tuvassa yksityiskohdatkin on pieniä. Muutama eläinaiheinen taulu, unisieppari, maitotonkka ja kolme pannua/kattilaa vaatekaapin hyllyllä. Tuoli johon voi vaatteet laittaa sekä yöpöytä lampulla. Ystävät jotka ovat vierailleet mökissä ovat olleet erittäin tyytyväisiä majapaikkaan. Itsekin olen, ja odotan taas kesää kun voi kutsua ystäviä mökille viettämään saunailtoja. Vihta on jo odottamassa!

-Sanna

Vuoden ensimmäinen

Terve!

Vuoden ensimmäinen käynti mökillä tehty. Nautin vapaapäivästä keskellä viikkoa ja päätin ajella mökille katsomaan mitä sinne kuuluu.

Sattui sopivasti vielä kauniin keväinen päivä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja se jopa lämmitti hieman.
Lunta mökillä oli edelleen noin 30cm, melkein polveen saakka. Menee hetki ennen kuin päästään kevätsiivouksen pariin.

Auringon lämmössä pärjäsi ilman toppatakkia hetken aikaa. Jää oli niin tasainen ja sileä että olisi luistimilla päässyt pitkälle. Harmi etten omista sellaisia. Täälläpäin on myös 20-30cm kuulemma paikoin jäätä että olisi voinutkin uskaltautua pidemmälle.

Nautiskelin eväät, kupin kahvia ja banaanin. Kuunteli linnunlaulua ja fiilistelin muutoin hiljaisuutta. Katselin ympärillä avautuvia maisemia ja pohdin että täällä on ihmisen hyvä olla. Mietin kevään ja tulevan kesän hommia, mitä seuraavaksi tehdä mökillä. Ai että kuinka toivoisi jo kesän tulevan. Muutkin vuodenajat ovat kyllä mieleisiä mutta mökillä helpointa on olla kesällä. 

Akut ladattuna aurinkoa ja energiaa täyteen. Jaksaa taistella flunssaa vastaa..

Terkuin Sanna

Vielä pieni lisähomma tälle vuodelle

Moi!

Melkein extempore reissu mökille tehtiin vielä nyt viikonloppuna. Sunnuntaina oli vapaapäivä ja aiemmin viikolla totesimme isäni kanssa että tuskin tällä vuosikymmenellä enää Päijänteen pinta tulee olemaan noin alhaalla kuin nyt, joten päätimme käyttää tilanteen hyödyksi.

Ilma oli melko raikas. Pakkasta oli vain -6 astetta mutta.. Mutta järveltä tuuli jäätävää tihkua joka teki pakkasesta noin -20 asteista. Näin ilmatieteenlaitoksen appi kertoi. Näpit ja varpaat jäätyi. Luulisi, että olisi jo vuosien varrella oppinut kuinka pukeudutaan ulkotöihin, mutta kun ei niin ei. Mökkiin olimme onneksi jättäneet patterin päälle, pienelle peruslämmölle. Teki hyvää ruokatauolla ottaa kengät pois jalasta ja laittaa kiinni patteriin hetkeksi!

Olemme aiemminkin miettineet laiturin suurentamista. Nyt järven pinta on ennätysalhaalla joten isä pääsi käsiksi kuivin jaloin kiviin jotka normaalisti on pinnan alla. Niihin porattiin molempiin 5 reikää. Näihin reikiin laitetaan harjaterästä ja valetaan betonipilarit joskus tulevaisuudessa. Näin saadaan laituria jatkettua pari metriä pidemmälle.

Samalla reissulla tarkistettiin rajat ja merkattiin rantaan rajapyykit. Isä porasi niihinkin kiviin reiät joihin laitettiin metallikepit. Muutama puu myös merkattiin metsuria varten. Keväällä taas kaadetaan puita, jotta kaivuri pääsee tekemään ojaa rajalle. 

Siskon koira oli mukana mökillä. Hän löysi aarteen yläpihalta. Joltain jäi pää syömättä.. Hän harmitteli kovasti kun heitin aarteen takaisin järveen enkä antanut välipalaksi.

Kirpeä marraskuu

Hei.
(Luonnoksista löytyikin yksi keskeneräinen postaus)
Viimeinen viikonloppu on mökillä vietetty. Marraskuun ilmat tarjosivat kyllä parastaan. Oli kirpeän kuulaat yöt ja aurinkoiset päivät. 

Mökillä tarkoituksena oli tehdä syksyn viimeiset työt eli lehtien haravointi ja rännien puhdistus. Lisäksi pakkasimme auton täyteen puita kotiin viemisiksi. Nyt kelpaa lämmitellä kotonakin huoletta takkatulen loimussa koko talvi. Tällä kertaa olimme laiskoja ja lainasimme isältäni lehtipuhaltimen. Aivan mahtava peli! Reilu tunti ja koko piha oli siistinä lehdistä. Hyvä niin koska marraskuun lyhyet päivät yllättivät ja valo meinasi loppua kesken. Viimeiset kasat vielä hämärtyneessä iltapäivässä kottikärryyn ja sen jälkeen laittamaan sauna valmiiksi.

Miehen oli tietty päästävä saunasta uimaan vaikka oli niin pimeää ettei eteensä nähnyt. Meillä kuitenkin oli valoheitin. Melko iso wattinen ulkovalo jonka olin aikeissa jo viime syksynä laittaa valaisemaan rannan mäntyjä tunnelmallisesti. Nyt se toimi hyvin järven valaisemisessa. Itse en edes varpaita kastellut, sen verran hyisen näköistä oli. Ja vielä ei voinut lunastaa häissä tehty lupausta, koska ei ollut jäätä. Lupasin kertaalleen mennä mukaan avantoon!

Puoleen väliin lahtea melkein meinasi mies joutua kävelemään. Järven pinta oli laskenut lisää edelliseen käyntiinkin verrattuna. Koskaan ei kuulemma ole noin alhaalla vesi ollut. Sitä en itse muista, mutta vanhoista kuvista päätellen vesi on matalalla nyt. Otin kännykällä muutaman panoraamakuvan. Vihreä venetalas on yleensä vedessä. Nyt vesi on muutaman metrin alempana. Nyt kun ehtisi, olisi aikaa niin voisi helposti tehdä laituria eteenpäin. Nostaa talas ylös ja korjata alaparrut jotka on melkoisen lahoja jo. 

DIY fireplace vol. 2

Terve!

Kuten otsikko jo kertoo niin kyseessä on tee-se-itse tyyppinen takkaluukun vaihto. Tämä jopa onnistui ja toistaiseksi vielä moitteettomasti.
Isäni on onneksemme ensimmäiseltä ammatiltaan muurari, meiltä tämä ei olisikaan sujunut yhtä näppärästi. Vanhassa luukussa on kahdet ovet. Ritilät ja kiinteät metalliluukut. Pelkkiä sisempiä luukkuja käyttäen savut tulevat yleensä osittain sisälle. Jos taas kaikki on kiinni niin tunnelma luonnollisesti katoaa kun tulta ei enää näe eikä lämpö hohkaa. 

Uuden luukun suunnittelu alkoi valmistajan valinnalla. Tämä oli helppo. Valitsimme Tapani Puosin josta tilasimme myös pari vuotta sitten kotiimme uuden lasisen luukun. Asiointi oli yksinkertaista. Lähetimme sähköpostiin takkaluukun ja -aukon mitoilla kyselyn ja saimme muutamassa päivässä vastauksen hinta-arvioineen. Laitettiin tilaus menemään ja parisen viikkoa myöhemmin luukku oli lähikaupassa noudettavissa. Matkahuolto toimitti perille.

Vanha takkaluukku oli alkuperäinen ja muurattu kunnolla kiinni rakenteisiin. Lisäksi runko oli kiinni joka nurkasta rautanauloilla. Naulat olivat noin 10cm pituisia, päistä taivutettuja ja osin muurattu takan rakenteisiin. Isä leikkasi rälläkällä rungon pienempiin palasiin jotta se saatiin irrotettu helpommin, ilman että takka itsessään kärsisi. Lisäksi kaksi yläreunassa olevaa naulaa piti leikata poikki koska ne eivät irronneet laastista. 

Runko lähti yllättävän siististi. Vanhaa laastia lohkeili jonkin verran mutta se oli helppo paikata.

Uuden luukun kiinnitys näytti melko simppeliltä. Yksi L-muotoinen ruuvi molemmilla sivuilla. Tiileen porattiin reikä, naula sisään ja kiristys paikoilleen ruuvilla. Reunat on tiivistetty palovillalla.

Koska olemme mökillä niin työvälineethän on aina modernia luokkaa. Niin myös tämä vatupassi joka löytyi varastosta. Tämä melkein esihistoriallinen työkalu ja isä onnistuivat saamaan takkaluukuun suoraan. Ainakin silmään se näyttää suoralta! Muistilistalle päätyi vatupassi joita on kaksi kotona. Toisen voisi pysyvästi viedä vihdoin mökille.. Viimeksi kun liiteriin tehtiin uusi lattia niin olisi vatupassia tarvittu. No kyllä homma hoitui tälläkin!

Maailman pienimmillä ruuveilla oli myös takan lasiluukku kiinni rungossa. Niistä piti pitää hyvää huolta etteivät huku koska tuskin paikallisesta rautakaupasta olisi näin spesiaaleja löytynyt tähän hätään. Luukku oli otettava irti jotta rungon sai paikoilleen turvallisesti. Lasiluukun lisäksi on ritilä. Tämä on tapeilla rei`issä joten se on helppo irrottaa jos joskus siltä tuntuu.

Seuraavaksi suojasin luukun metallireunat maalarinteipillä. Isä kävi läpi reunat laastilla ja pienet halkeamat mitä vuosien aikana takkaan oli tullut. Seuraavaan kertaan jäi minulle tehtäväksi maalata etureuna takasta uudelleen valkoiseksi, peittäen uuden laastin ja nokiset sormenjäljet mitä nyt saimme aikaiseksi!

Lopputuloksesta tuli erittäin hyvä. Testituli sisään ja todettiin että mistään ei savuttanut sisään, reunat on tiiviit. 

Tulet näyttää hyvältä. Lasin läpi hohkaa mukavasti. Nuppu varmaan löytää takan edustalta uuden lempipaikkansa. Se on melkoinen lämmittelijä. 

Mustat selkeät raamit kehystää tulta kauniisti. 

Suuri kiitos iskälle työstä!